Rakennerahasto-ohjelman tuloksellisuustarkastelun satoa

Nykyistä rakennerahasto-ohjelmaa toteutetaan Suomessa vuosina 2014–2020. Ohjelmaa toteutetaan rakennerahastoista rahoitusta saavien hankkeiden avulla. Rakennerahastoja ovat Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Voit lukea lisää ohjelmasta rakennerahastojen sivuilta.

EU-lainsäädäntö edellyttää myös Suomea arvioimaan, miten tuloksekkaasti EU:n rakennerahastoista Suomeen saatuja varoja on käytetty. Arvioinnin toinen väliraportti yleinen tuloksellisuustarkastelu keskittyy ennen kaikkea hankkeiden tulosten arvioimiseen.

Arviointiraportin innoittamana koostimme juttusarjan Esimerkkejä tuloksellisuudesta, jossa käsitellään monipuolisesti hankkeiden aikaansaannoksia. Juttusarjaan pääset tutustumaan rakennerahastojen sivuilla

Rakennerahasto-ohjelman avulla pyritään omalta osaltaan vastaamaan Suomessa seuraaviin haasteisiin pohjautuen Eurooppa 2020 -strategiaan: työllisyyden lisääminen, tutkimuksen ja kehittämisen edistäminen, ilmastonmuutoksen ehkäiseminen, koulutuksen lisääminen sekä köyhyyden torjunta ja sosiaalinen osallisuus.

Seuraavassa on esitetty arviointiraportin koosteesta poimien johtopäätökset sekä niihin liittyvät huomiot:

• Rakennerahasto-ohjelman 2014–2020 sisältöjen ja teemojen puitteissa voidaan vastata varsin hyvin aluetasolla pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn ja innovaatiotoiminnan kehittämiseen sekä kansainvälistymiseen.

• Talouden hyvästä vireestä huolimatta työllisyysaste ei nähtävästi kuitenkaan parane siinä määrin kuin kansallisesti on tavoitteeksi asetettu. Ohjelman Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamilla toimenpiteillä ei nykytahdilla olla pääsemässä nuorten työllistymistavoitteeseen. Sen sijaan ikääntyneiden kohdalla työllistymistavoite tultaneen saavuttamaan.

• Kansainvälisten markkinoiden piristyminen erityisesti Aasian suunnalla näkyy myös ohjelman hankerahoituksessa. Ohjelmarahoitusta on käytetty pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisvalmiuksien lisäämiseen sekä kansainvälistymiseen, ja tässä on myös onnistuttu hyvin. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa rahoitus on sellaisella tasolla, jolla näkyviä tuloksia saadaan aikaiseksi.

• Ohjelman toimenpiteillä on onnistuttu kehittämään jo olemassa olevaa liiketoimintaa, mutta uuden liiketoiminnan luomisessa ollaan vielä kauimpana tavoitetasosta. Uusia yrityksiä ei ole onnistuttu perustamaan siinä määrin kuin on arvioitu. Myös uusien työpaikkojen osalta ohjelman tuloksellisuus on kaukana tavoitetasosta, mutta kuitenkin linjassa maksetun rahoituksen kanssa. Ohjelmavarojen sidottu määrä antaa kuitenkin olettaa, että uusien yritysten ja työpaikkojen osalta tilanne muuttuu ohjelman loppukaudella.

• Älykkään erikoistumisen rahoituksesta merkittävä osuus kohdistuu yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laitehankintoihin. Lisäämällä näillä investoinneilla luotujen laboratorioiden ja kehittämisalustojen avoimuutta ja yhteiskäyttöä varmistetaan, että investoinneista koituu tutkimushyötyjen lisäksi myös myönteisiä yhteiskunnallisia ulkoisvaikutuksia esimerkiksi yritysten tuotekehitystoiminnan lisääntymisen kautta.

• Älykkään erikoistumisen strategiaa (joka on kunkin maakunnan tekemä linjaus, mihin vahvuusalueisiin maakunta kohdistaa tulevaisuuden painotukset ja investoinnit) voitaisiin edistää Euroopan Sosiaalirahastosta rahoitetuilla hankkeilla nykyistä enemmän. Aluekohtaiset älykkään erikoistumisen strategiat ovat melko teknologiapainotteisia, eikä niiden edistäminen ole niin luontaista ESR:llä kuin esimerkiksi Euroopan Aluekehitysrahaston hankkeilla. Asian korjaamiseksi voisi auttaa se, että hankevalinnassa kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomiota hankkeen kytkeytymiseen sekä alueen älykkään erikoistumisen strategiaan että EAKR-hankkeiden toimintaan.

• Ohjelman tavoite vähähiilisyyden ja energiatehokkuuden lisäämisestä koetaan sekä rahoittajien että hanketoteuttajien keskuudessa haasteelliseksi ja 25 %:n vähähiilisyystavoitetta pidetään kunnianhimoisena. Toimijoiden mielestä vähähiilisyystavoitteen toteutuminen ohjelman toteutuksen loppuvaiheen aikana edellyttää kahdenlaisia toimia. Ensinnäkin vähähiilisyys pitäisi ymmärtää riittävän laajana siten, että se sisältäisi esimerkiksi kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden. Toiseksi aihepiiriä koskevaa tiedotusta ja neuvontaa olisi lisättävä.

• Toiminnalla on voitu vastata kohtalaisen hyvin Eurooppa 2020 -strategian mukaisiin koulutuksen lisäämisen tavoitteisiin, kuten koulutustason parantamiseen sekä koulutuksen keskeytysten vähentämiseen. Toimenpiteillä ei ole kuitenkaan edistetty riittävästi tavoitteena Eurooppa 2020 -strategiassa olevaa elinikäisen oppimisen vahvistamista.

•  Toimenpiteillä on edistetty hyvin Eurooppa 2020 -strategian mukaista sosiaalisen osallisuuden lisäämistä. Sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnan toimenpiteisiin on saatu tavoitteiden mukaisesti osallistettua järjestötoimijoita, heikossa työmarkkina-asemassa olevia pitkäaikaistyöttömiä sekä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia henkilöitä. 

 

Arviointiraportti löytyy kokonaisuudessaan ja koosteena rakennerahastojen arviointi-sivulta.

 

Teksti: Milla Ohrankämmen